Linnunpöntön tärkeimpiä mittoja

Linnunpönttöjen rakentaminen on hauskaa puuhaa itselle, mutta samalla se myös hyödyttää lintuja. Pienillä, koloissa pesivillä lintulajeilla on pulaa sopivista pesimäpaikoista. Pieniä koloja on hankala löytää luonnosta, joten esimerkiksi monet tiaiset etsivät sopivia koloja asumusten lähettyviltä. Linnunpöntöt eivät suinkaan ole käytössä ainoastaan kesäisin, kun linnut pesivät niissä poikasten kanssa. Talvella linnunpöntöt tuovat suojaa viimalta ja tuiskulta. Ne pitävät linnut lämpiminä. Kireänä pakkasyönä linnunpönttö voi parhaimmillaan pelastaa linnun hengen, sillä se estää lintua paleltumasta.

Sopivan kokoinen linnunpönttö

Linnunpöntöt voidaan jakaa pääsääntöisesti kahteen eri kategoriaan. Nämä ovat puupölkyistä rakennetut pyöreät pöntöt sekä suorakulmaiset lautapöntöt. Linnunpönttöjen kohdalla on syytä kiinnittää huomiota kahteen tärkeään mittaan. Ne ovat lentoaukon koko ja linnunpöntön sisäosan läpimitta, joka lasketaan lyhyemmän sisäsivun pituuden mukaan. Jos lentoaukko on liian suuri, pedot pääsevät sisään pönttöön. Pienten tiaisten kohdalla lentoaukon koon tulee olla halkaisijaltaan vain 2,8 cm. Kuusitiaiselle riittää jopa 2,6 cm:n lentoaukko. Linnunpöntön sisäosan läpimitta taas on tärkeä siinä mielessä, että sen tulee olla riittävän tilava. Näin poikaset eivät joudu elämään turhan ahtaasti, eivätkä vahvemmat poikaset polje heikompia jalkoihinsa. Liian suuri läpimitta taas vaikuttaa siihen, että emolintu joutuu tekemään ylimääräistä työtä pesän rakentamisen suhteen.

Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää myös siihen, että kaikki pöntössä pesivät lajit eivät tuo pesäaineksia pönttöön itsenäisesti. Näiden lajien kohdalla ihmisen on siis jätettävä linnunpöntön pohjalle esimerkiksi sahanpurua, sammalta, turvetta tai muuta pehmikettä. Pehmikettä tulee olla runsaasti, jotta munat eivät missään nimessä joudu olemaan kylmää linnunpönttöä vasten. Pahimmillaan ne voivat jäätyä, jolloin munista ei kuoriudu poikasia.

Tervapääskyt vaativat, että linnunpöntön materiaali on karkeaa. Näin ne voivat kiivetä pönttöä pitkin. Jos linnunpöntön pinnassa ei ole karkeutta, emo ja poikaset voivat jäädä loukkuun linnunpönttöön. Varpuspöllö taas pesii paikoissa, joihin on hankala päästä. Varpuspöllöjen pesien kohdalla on syytä panostaa paksumpaan etuseinään, jotta pöllö joutuu ryömimään pönttöön ja pesään. Näin se tuntee olonsa turvalliseksi. Noin viiden sentin paksuinen etuseinä riittää myös varpuspöllölle, mutta ei haittaa, vaikka seinämästä tekee paksumman.